Ensivaikutelma
En juurikaan ole lukenut niin kutsuttuja bisneskirjoja tai menestyneiden johtajien elämäkertoja. Syksyllä 2020 olin Kauppakamarin Hyväksytty Hallituksen Jäsen -kurssilla ja jonkin esityksen yhteydessä luennoitsija viittasi teokseen Siilasmaa, Risto – Fredman, Catherine: Paranoidi optimisti (Tammi 2018, 368 sivua hakemistoineen). Kirja meni oikopäätä hankintaan.
Näin tulin tarttuneeksi vuoden vuoden 2018 puhutuimpaan bisneskirjaan. Kului kolme iltaa ja kirja on luettu. Erittäin helppolukuinen. Erittäin inspiroiva ja innostava.
Mistä on kyse?
Kaikki arvaavat kirjan kontekstin. Sitä ei tarvitse ääneen sanoa eikä kirjoittaa. Kirjoitan sen silti: Nokia.
Kirja ei ole kuvaus siitä, mitä tehtiin. Kirja on kuvaus siitä, miten tehtiin.
En ole kovin suuri yrityshistorioiden ystävä. Silti tehokkaat ja tuottavat toimintatavat kiinnostavat. Paras tapa oppia on tehdä itse. Koska aikaa ja mahdollisuuksia on rajallisesti, voi osan opista yrittää hakea lukemalla. Ja usein, kun työssään kohtaa jonkin kinkkisen kysymyksen, on joku joutunut jo aikaisemmin etsimään siihen vastauksen. Jos vastaus on valmiina, miksi keksiä pyörää uudelleen? Luova jäljitteleminen on huomattavasti tehokkaampaa kuin saman asian keksiminen itse alusta alkaen uudelleen. Lopputulos voi olla sama, mutta aikaa ja muita resursseja kuluu jäljittelemisessä huomattavasti vähemmän.
Paranoidi optimismi
Siilasmaan filosofia, paranoidi optimismi ja yrittäjämäinen johtajuus, osuu omaan ajattelumaailmaani kuin Wilhelm Tell poikansa pään päälle asetettuun omenaan. Erityisesti mieleen jäi Siilasmaan kertomus vastuuntunnosta, jota hän lähestyy autonpesua koskevan kertomuksen kautta.
Siilasmaa kysyy yleisöltä, kuinka moni on joskus vuokrannut auton. Lähes kaikki. Seuraavaksi Siilasmaa kysyy, kuinka moni on pesettänyt vuokraamansa auton. Useimmat eivät ole. Vuokra-autoa ei pesetetä, koska siihen ei liity omistajuuden tunnetta.
Siilasmaan mukaan “Työhön voi suhtautua työpaikkana, urana tai kutsumuksena. Jos teet töitä ansaitaksesi rahaa, jolla voi tehdä työn ulkopuolella aidosti mielekkäältä tuntuvia asioita, ajat vuokra-autoa. Jos sinua motivoi eteneminen uralla, yhteys siihen, mitä teet, on syvempi. Jos työ tuntuu kutsumukselta, motivaatio sen tekemiseen tulee etsimättäkin ja työstä välittää aidosti.” (s. 168-169)
Jälkisanat
Kun minua säännöllisesti moititaan työn parissa viettämäni ajan suuresta määrästä, vastaan “Miksi ei?” Enhän minä kärsi. Enhän minä mene joka aamu toimistoon murjottaen ja päivän koettelemuksia peläten. Sen sijaan minulla on joka aamu hyvä ja innostunut olo työt alkaessani. Toki joukkoon mahtuu ankeampia päiviä, mutta kokonaiskuva on silti positiivinen.
Joskus työstä kutsumuksena puhutaan kliseenä. Omasta mielestäni kutsumus ei ole klisee. Se on parhaimmillaan totta ja silloin ei lasketa työtunteja. Työtuntien laskemiseen ei yksinkertaisesti ole tarvetta. Kukapa haluaisi rajoittaa aikaansa mielekkäiden asioiden parissa, jos siihen ei ole pakottavaa tarvetta.