Lisää velkaa!
Suomi ja suomalaiset velkaantuvat. Euromääräisesti valtionvelan määrän trendi 2008 lukien on ollut nouseva, vaikka valtionvelan suhde bruttokansantuotteeseen onkin viime vuosina hieman laskenut. Vuonna 2019 valtionvelka oli euromääräisesti 106 367 822 729,08 euroa, mikä on 43,87 % bruttokansantuotteesta (Valtiokonttori, 11.2.2020).
Suomalaisten yksityishenkilöiden suurin velka on edelleen asuntovelka, vaikka omistusasumisen suosion laskusta aika ajoin julkisuudessa puhutaankin. Vuotta 2019 koskevaa velkaantumistilastoa ei tätä kirjoitettaessa ole vielä julkaistu, mutta edeltävänä vuonna 2018 oli asuntovelallisten asuntokuntien asuntovelan määrä keskimärin 100 030 euroa (Velkaantumistilasto 2018, katsottu 11.2.2020).
Yhä useammin asuntolainen lisäksi tarvitaan myös autolainaa, kulutusluottoja vaikkapa elektroniikan hankintaan, luottokorttia matkustamiseen ja muuhun kulutukseen sekä remonttilainaa. Lopulta talouden kassavirta uhkaa kääntyä lainanlyhennysten jälkeen negatiiviseksi. Tarvittaisiin pikavippi paikkaamaan rahakirstun vajetta ja niin velkakierre onkin päässyt alkuun.
Yksityistalouksien riskit ovat olleet tiedossa jo vuosia (ESRB:n varoitus 28.11.2016, katsottu 11.2.2020) ja on niistä puhuttu julkisuudessakin (YLE 1.10.2019, MTV 4.10.2019, HS 1.10.2019, Kauppalehti 11.10.2019, katsottu 11.2.2020), mutta se ei ole tilannetta keventänyt. Asunnon putkiremontti ei odota velkaantumisasteen lientymistä ja jos asunnoista puhutaan, on putkiremontteja tulossa lähivuosina niin runsaasti, etteivät remonttilainat taida olla vähentymään päin.
Rahoitussekamelska
Eri tahoilta otettujen eri tyyppisten lainojen korot ja maksut ja maksuajat määräytyvät eri perustein. Sitten, kun lainoja alkaa olla ruokakuntaa kohden useampi, ei kokonaiskuvan saaminen omasta taloudesta olekaan enää yksinkertaista. Silti viimeistään asuntoa vaihtaessa tulee tarve uudelle lainalle taas eteen ja pankin kanssa neuvotellessa pitäisi olla selvät sävelet sen suhteen, miten kaikki lainat kyetään tulevaisuudessa hoitamaan. Kun tähän pitäisi hankkia yksityiskohtainen, uskottava, lukujen valossa realistinen ja rationaalinen selitys, saatetaan pyytää juristia mukaan pankkiin.
Juristin istuttaminen yksityishenkilön lainaneuvottelussa ei ensi alkuun vaikuta kustannustehokkaalta taikka järkevältäkään ratkaisulta. Pankin henkilökunta suhtautuu asiakkaansa vieressä istuvaan juristiin kummeksuen. Tehdään selväksi, että juristia ei neuvottelussa tarvita. Lainaan liittyvät kustannukset nousevat äkkiä paljon, jos lainaneuvotteluita käydään lainoppineen avustajan kanssa. Vaan voipa advokaatin osallistumiselle olla aivan perusteltukin tarve. Pankkien konttorihenkilökunnan karsiminen nimitäin näyttää lisänneen kiireen tuntua pankissa asioidessa. Kiire johtaa siihen, että asiakkaan lainaneuvottelu saatetaan käsitellä niin kuin se pankin esitietojen perusteella muodostaman yksipuolisen näkemyksen mukaan pitäisi käsitellä ja kiinnittämättä huomiota asiakkaaseen henkilönä tai tämän selityksiin. Jos mukana on oikeudenkäynneissä ja neuvotteluissa kovaksi keitetty ”tuomari”, saadaan asiakkaan asia oletettavasti varmemmin esille ja pankin lainapäätöksen perusteeksi.
Jälkisanat
Väitän, ettei juristin osallistumisesta yksityishenkilön lainaneuvotteluihin pitäisi tulla normi. Jos pankkihenkilökunnan määrän karsiminen johtaa siihen, että pankissa tarvitaan asianajajaa, olemme menossa väärään suuntaan. Useimmiten kotitalouksien lainanhakuun liittyvien kysymykset pitäisi olla sen verran yksinkertaisia, etteivät ne vaadi oikeudenhoidon ammattilaista: Paljonko lainaa tarvitaan? Mitä hankitaan? Mitkä ovat vakuudet? Laina-aika? Riittääkö maksukyky? Näiden kysymysten pitäisi selvitä asiakkaan ja pankin virkailijan välisessä neuvottelussa. Ja eiväthän kaikki lainaneuvottelut suinkaan mene asiakkaan kannalta ei-toivotulla tavalla eikä asiakasta jyrätä. Kysymys on niistä muutamasta tapauksesta, joiden kuvaukset kulkevat kulkutarinan lailla kaupungilla. Asianajoalaa tarkkailevana silti toivoisin, että pankkisektori jatkossa panostaa asiakkaan kohtaamiseen lainaneuvottelussa ja auttaa asiakasta löytämään äänensä. Pankki on yksityishenkilön näkökulmasta vahva ja vankka instituutio, jolla on asiakkaaseen valtaa. Yksittäisenkin pankkivirkailijan tulee tunnistaa valtansa asiakkaaseen ja käyttää sitä hienovaraisesti.