Oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin
Oikeusturvaa koskevan Suomen perustuslain 21 §:n mukaan jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa sekä oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi. Puhutaan oikeudesta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, joka taataan myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa. Perus- ja ihmisoikeutena tunnustettuun oikeuteen oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin kuuluu vaatimus oikeuden tosiasiallisesta saatavuudesta. Yksityisellä on oltava käytettävissään tosiasiallisesti tehokkaat oikeussuojakeinot, joiden avulla vaatia lain hänelle kuuluvien oikeuksiensa toteuttamista.
Perus- ja ihmisoikeuksien turvaaminen
Perustuslain 22 §:n mukaan julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Vastuu oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja oikeuden tosiasiallisen saatavuuden toteuttamisesta kuuluu siis ensisijaisesti valtion ja sen viranomaisten vastuulle. Oikeusturvan toteuttaminen edellyttää aktiivisia toimia joka hallinnollisella portaalla. Eduskunnan on huolehdittava tuomioistuinten riittävästä resursoinnista ja turvattava oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin lainsäädännön tasolla. Tuomioistuinten ja viranomaisten hallinnollisilla käytännöillä on lopulta ratkaiseva merkitys oikeudenmukaisuuden toteutumisessa yksittäistapauksessa. Merkittävä vastuu perustuslain 21 ja 22 §:ien asettamiin vaatimuksiin vastaamisessa on yksittäisellä tuomarilla ja virkamiehellä, joka kulloinkin soveltaa lakia ja ratkaisee käsiteltävänään olevan asian.
Hallintomenettely ja viranomaisen antama ohjaus
Oikeudesta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja oikeuden tosiasiallisesta saatavuudesta oli kyse myös apulaisoikeuskanslerin päätöksessä 1.3.2018, joka koski Viestintäviraston menettelyä muutoksenhakuohjauksessa. Tapauksessa kantelija oli reklamoinut Viestintävirastolle viraston lähettämistä laskuista. Kantelija oli myös pyytänyt virastolta muutoksenhakuohjeita. Virasto oli ohjeistanut kantelijaa kantelun tekemisestä oikeuskanslerille tai oikeusasiamiehelle, mutta jättänyt kertomatta mahdollisuudesta tehdä oikaisuvaatimus kantelijalta peritystä maksusta. Viestintäviraston kanteluun antaman vastauksen mukaan laskuissa kerrotaan mahdollisuudesta tehdä oikaisuvaatimus, mutta kantelijan apulaisoikeuskanslerille lähettämän kantelun liitteenä olevissa laskukappaleissa ei kyseistä mainintaa kuitenkaan ollut.
Hallintolain 8 §:n mukaan viranomaisen on toimivaltansa rajoissa annettava asiakkailleen tarpeen mukaan hallintoasian hoitamiseen liittyvää neuvontaa sekä vastattava asiointia koskeviin kysymyksiin ja tiedusteluihin. Apulaisoikeuskansleri katsoi ratkaisussaan, että Viestintävirasto ei ollut toiminut hallintolain 8 §:n edellyttämällä tavalla ja kertonut oikaisuvaatimuksen tekemisen mahdollisuudesta, vaikka kuuden kuukauden määräaika oikaisuvaatimuksen tekemiseksi oli vielä kulumassa. Ohjeistus olisi tullut antaa suullisesti tai kirjallisesti sitä pyydettäessä, vaikka muutoksenhakuohje olisikin annettu laskun liitteenä. Viestintävirasto ilmoitti tapauksen johdosta kiinnittävänsä jatkossa enemmän huomiota neuvontaan ja ohjaamiseen muutoksenhaussa sekä täsmentävänsä muutoksenhakuohjeitaan.
Tapaus on hyvä esimerkki siitä, miten viranomaiskäytännöt ja yksittäisen viranhaltijan toiminta voivat vaikuttaa oikeuden tosiasiallisen saatavuuden toteutumiseen. Puutteellisesta neuvonnasta ja epäselvistä ohjeista aiheutuva oikeudenmenetysten riski ei saisi koitua yksityisen vahingoksi. Vastaavien tapausten osalta jokaisen tulisi olla tietoinen lain takaamista oikeuksista, tai ainakin kääntyä asianajajan tai muun lainoppineen puoleen saadakseen apua. Mahdollista nimittäin on, että päätöksen saanut tyytyy viranomaisen antamaan selvitykseen, jolloin viranomaisen lain vastainen menettely jää käytännössä lopullisesti hänen vahingokseen.
8.3.2018