Ylivelkaantuminen ilmiönä
Yksityishenkilöiden ja kotitalouksien taloudenhoidon näkökulmasta Suomen kehitystä finanssimarkkinoiden vapautumisesta nykyhetkeen leimaa velkaantumisen tavanomaistuminen. Luotonantajat ovat myöntäneet huomattaviakin lainoja perehtymättä luotonottajien taloudellisiin olosuhteisiin ja maksukykyyn muuten kuin pintapuolisesti. Digitaalisen kulutusyhteiskunnan kiihkeä elämänrytmi puolestaan luo kuluttajille impulsiivisia ostotarpeita eikä juurikaan kannusta huolelliseen harkintaan lainahakemusta tehtäessä. Moni kuluttaja tulee pikapikaa lainasopimuksen tehtyään sitoutuneeksi kohtuuttoman kalliisiin lainaehtoihin.
Velkarahoitusta ei pidä kategorisesti leimata ongelmalliseksi. Velkarahoitus voi olla välttämätön esimerkiksi suurissa hankinnoissa, tai kun halutaan muuten jaksottaa hankinnan kuluja pitkälle ajanjaksolle. Joskus velallisen taloudelliset olosuhteet ovat kuitenkin sellaiset, että hän ei kykene maksamaan erääntyviä laskuja ajoissa.
Taloudellisen toiminnan edellytykset ja oikeudenkäynti
Maksuhäiriöiden kirjaaminen luotonantajien tappioksi ei ole taloudellisen toiminnan jatkuvuuden kannalta kestävää. Luottoyhteiskunnassa syntyykin tarve yksinkertaiselle, nopealle ja halvalle menettelylle, jonka avulla velkojat voivat vaatia saataviensa perimistä pakkotoimenpitein, eli käytännössä ulosottotoimin. Velkomuksiin soveltuvia yksinkertaisia menettelyjä on useita eri Euroopan maissa. Suomessa summaarisen velkomisasian voi laittaa vireille käräjäoikeudessa tekemällä oikeudenkäymiskaaren 5 luvun 3 §:n mukaisen suppean haastehakemuksen.
Summaarisen menettelyn piirteet
Summaarisen prosessin vireille saattamiseksi velkomusasiassa riittää, että asia ei kantajavelkojan käsityksen mukaan ole riitainen. Tuomioistuin lähettää kantajan haastehakemuksen tiedoksi vastaajavelalliselle. Ellei vastaaja vastaa haasteeseen 14 vuorokauden kuluessa haasteen tiedoksiannosta ja vastusta kantajan vaatimusta, voidaan häntä vastaan antaa yksipuolinen tuomio, jossa hänet velvoitetaan maksamaan kantajalle. Tuomion sisältö vastaa tällöin yleensä kantajan vaatimuksia.
Summaarisessa menettelyssä kantajan tarve saada nopeasti täytäntöönpanokelpoinen tuomio saa suhteessa vastaajan oikeusturvaan suuren merkityksen. Tuomioistuin ei niinkään tutki asian sisältöpuolta ja sitä, onko kantajan vaatimus oikea ja kohtuullinen. Tuomion sisällöllisellä oikeudenmukaisuudella ei toisin sanoen ole merkitystä. Sen sijaan tuomioistuin lähinnä varmistaa, että suppealle haastehakemukselle asetetut vaatimukset täyttyvät ja että haasteen tiedoksianto kantajalle on tapahtunut oikein ja menettely on muutenkin ollut oikeudenkäymiskaaren mukaista.
Kun velallinen saa tiedoksi haasteen velkomusasiassa, kyse on luultavasti summaarisesta asiasta. Välttääkseen yksipuolisen tuomion velallisen on vastustettava kannetta, jolloin asia siirretään käsiteltäväksi tavanomaisessa riita-asian käsittelyjärjestyksessä ja tuomioistuin voi ylipäätään tutkia asian sisältökysymyksiä. Ellei velallinen vastusta haastetta määräajassa, on hänen turha odottaa kutsua käräjäoikeuden suulliseen käsittelyyn, jossa hän voisi esittää näkemyksensä asiasta. Toisin kuin riita-asiat yleensä summaariset asiat ratkaistaan nimittäin kirjallisessa menettelyssä kansliassa.
Takaisinsaannin hakeminen yksipuoliseen tuomioon
Velallisvastaajalla on kuitenkin vielä yksipuolisen tuomion jälkeenkin mahdollisuus korjata passiivisuutensa aiheuttamat oikeudenmenetykset. Vastaaja voi hakea yksipuoliseen tuomioon takaisinsaantia 30 päivän kuluessa siitä, kun hän on saanut todisteellisesti tiedon tuomiosta esimerkiksi ulosmittaustoimituksen yhteydessä. Takaisinsaanti mahdollistaa asian eräänlaisen uudelleentutkinnan. Takaisinsaantihakemuksen menestymisen edellytyksenä on kuitenkin, että vastaaja, nyt takaisinsaannin hakija, esittää sellaisia perusteita, jotka osoittavat yksipuolisen tuomion olleen väärä. Kysymykseen voivat tulla esimerkiksi väitteet kohtuuttomista ja mitättömistä sopimusehdoista. Ellei takaisinsaantia haeta määräajassa, tulee yksipuolinen tuomio lainvoimaiseksi eli lopulliseksi.
6.2.2018