Helsingissä järjestettiin 6–7.2.2019 Suomen ensimmäiset sovittelijapäivät, jotka kokosivat yhteen noin 400 sovittelun ammattilaisia eri puolilta Suomea keskustelemaan sovittelutoiminnan nykypäivästä ja tulevaisuudesta Suomessa.
Sovittelulla tarkoitetaan menettelyä, jossa esimerkiksi riidan tai rikoksen osapuolet kohtaavat toisensa puolueettoman sovittelijan välityksellä ja tukemana. Sovittelun tarkoituksena on aikaansaada konfliktin kaikkia osapuolia tyydyttävä ratkaisu. Sovittelun kenttä on laajempi ja monimuotoisempi kuin äkkiseltään voisi kuvitella. Esimerkkeinä sovittelun eri soveltamisympäristöistä voidaan mainita päiväkotien MiniVerso ja koulujen Verso-vertaissovitteluohjelmat, THL:n käytännön tasolla organisoima asianosaisille maksuton rikos- ja riita-asioiden sovittelu sekä tuomioistuinsovittelu.
Soveltamisalan laajuuden lisäksi sovittelu on volyymiltään huomattavaa. Esimerkiksi THL:n järjestämään sovitteluun ohjautui yli 15 000 rikos- ja riita-asiaa vuonna 2017. Samana vuonna tuomioistuinsovittelussa käsiteltiin 2 000 asiaa. Lukujen perusteella on selvää, että sovittelutoiminnalla on jo nyt suuri, vaikkakin rikosasioissa korostunut merkityksensä. Trendi on edelleen nouseva. Suomeen on kohta hyvää vauhtia kasvamassa sukupolvi, jolle ensisijainen erimielisyyksien ratkaisukeino on sovittelu.
Sovittelutoimintaa harjoittavien yksityisten ja julkisten toimijoiden kenttä on kirjava. Yhtenäistä sovittelutoimintaa koskevaa lainsäädäntöä ei ole. Toiminta ei ole luvanvaraista eikä alalla ole yhteisiä laatukriteerejä, toimintaa ohjaavaa eettistä normistoa taikka valvojaa, mistä johtuen erityisesti yksityisten sovittelijoiden toiminnan laadusta ei ole mitään takeita. Sääntelemättömyydestä aiheutuu myös riskejä, jos vaativaa monialasta ammattitaitoa vaativa konflikti päätyy taitamattoman sovittelijan ratkaistavaksi.
Sovittelun yhteiskunnallisen merkityksen kasvu herätti Sovittelijapäivillä kysymyksen siitä, tulisiko alaa kontrolloida ja valvoa jotenkin. Yksimielisiä oltiin tarpeesta lisätä sovittelijoiden koulutusta, joka on Suomessa kansainvälisessä vertailussa vähäistä tai olematonta. Toiminnan luvanvaraisuudesta tai alaa valvovan organisaation tarpeesta oltiin erimielisiä. Näytti siltä, että sovittelun eri soveltamisalojen piirissä työskentelevien sovittelijaidentiteetit poikkeavat huomattavasti toisistaan.
Ala tarvitsee ehdottomasti yhteisen foorumin, jossa voidaan jakaa kokemuksia ja ajatuksia alan kehittämisestä. Seuraavat Sovittelijapäivät on määrä järjestää kahden vuoden kuluttua. Ennustettavissa on, että Sovittelijapäivistä tulee myöhemmin vuosittainen Lakimiespäivään ja Asianajajapäivään verrattavissa oleva konfliktinratkaisun ammattilaisten yhteinen tapahtuma.
Kirjoitus on julkaistu Aamupostissa 12.2.2019