Ensivaikutelma
Tilasin alkuvuodesta Petri Ukkolan teoksen Pörssi-ilmiöitä (Alma Talent Oy 2020). Kun sain kirjan haltuuni, olin jokseenkin pettynyt siihen, että teoksessa on vain kutakuinkin 130 sivua. Nimen perusteella odotin jotain paljon suurempaa. Eikö pörssi-ilmiöistä ole enempää kerrottavaa? Olin tilannut kirjan vain nimen perusteella enkä lukenut siitä edes yhtään arvostelua, joten olin kieltämättä yllättynyt.
Kirjoittaja Petri Ukkola
Kirjan takakannen mukaan Petri Ukkolalla on takanaan pitkä taival sijoitusalalla. Hän on ammattilainen. Jos haluaa oppia jotain uutta, kannattaa hankkiutua itseään viisaampien seuraan. Sama pätee kirjoihin. Kannattaa ympäröidä itsensä hyvillä kirjoilla. Jos haluaa pelata varman päälle, kannattaa yrittää ympäröidä itsensä paremmilla kirjoilla kuin itse osaisi kirjoittaa. Jälkimmäisen säännön noudattaminen on onneksi useimmalle meistä helppoa.
Näkökulma pörssin pitkissä sykleissä
Pian luku-urakan aloittamisen jälkeen selvisi, että olin itseäni viisaampien seurassa, aivan kuten pitääkin. Samalla selvisi, että teos ehkä enemmän kuvaa kirjoittajan omaa näkemystä taloudesta ja rahoitusmarkkinoista ja niiden sykleistä kuin niinkään yksittäisiä pörssi-ilmiöitä. Odotuksia laajempi katsantokanta ei ole lainkaan pahasta. Kattava ymmärrys eri tapahtumista vaatii usein etäisyyden ottamista ja kokonaisnäkemystä. Liika lillukanvarsiin takertuminen voi estää ymmärtämästä kokonaisuutta eli näkemästä metsää puilta ja niin edelleen. Tässä kohtaa huomaan, että kirjan takakansi kuvailee kirjan kertovan pitkistä sykleistä pörssissä. Kuvaus vastaa lukemaani.
Kunniamaininnan antaisin kirjoittajan positiiviselle asenteelle. Olen aikaisemminkin eri yhteyksissä kirjoittanut tai puhunut siitä, miten kyllästyttävää on kuulla vanhoista hyvistä ajoista ja tulevaisuuden epävarmuudesta ja odotusarvoisesta epäonnistumisesta. Nämä dystopiakuvaukset ja katastrofiajattelu tietenkin ulottuvat tarvittaessa kaikille elämänsaroille, mutta puhutaan tässä kohtaa pörssistä ja rahoitusmarkkinoista yleensä.
Petri Ukkola tekee virkistävän poikkeuksen. Kirjoittaessaan Ukkola selvästi näpäyttää ainiaan romahdusta povaavia analyytikkoja, ennustajia ja kommentaattoreita. Ukkola näyttää uskovan siihen, että laskun jälkeen koittaa uusi nousu. Tai ehkä uutta nousua seuraa jälleen lasku, mutta ennemmin tai myöhemmin laskusta palaudutaan. Ukkola vetoaa teoksessa vahvasti tilastoihin ja todennäköisyyslaskentaan. Tilasto ei valehtele, jos lähtötiedot ovat oikein. Seuraa sykliä, älä yksittäisiä lyhyen aikavälin hintavaihteluita. En tietenkään usko, että kenenkään kannattaisi tuudittautua ajatukseen keskimääräisten tuottojen saatavuudesta joka sijoitusperiodilla. Vielä vähemmän uskon, että onnistuisin tunnistamaan syklin oikea-aikaisesti. Jos kuitenkin ulottaa aikahorisontin käsittämään vaikkapa kolme sukupolvea, niin ehkä olemmekin niiden keskimääräisten tuottojen äärellä. Tällainen ajattelu toki vaatisi jo vahvaa epäitsekkyyttä.
Jälkisanat
Jos Ukkola olisi kirjoittanut omista näkemyksistään vielä hiukan laveammin, olisi kirjan nimeksi voinut vaihtaa Pörssi ilmiönä Pörssi-ilmiöitä sijaan. Pörssi ilmiönä -teoksen olisin Ukkolan kirjoittamana mielelläni lukenut tästä nyt puheena olevasta kirjasta saamieni vaikutelmien perusteella.